Ylläs–Levi-hiihto – tuntureiden hiihtonäyttämö

0

Ylläs–Levi-hiihto päättää kansainvälisen Ski Classics -kiertueen upeasti huhtikuun alussa. Hiihdimme ensistartin 2016 ja selvitimme, mistä on kyse.  Vuodesta 2017 alkaen matkaan lähdetään Äkäslompolon sijaan Ylläsjärven puolelta ja taivalta kertyy noin 70 kilometriä.

TEKSTI TOMI SAVOLAINEN

 

  • Ylläs–Levi-hiihto 13. huhtikuuta 2019
  • 70 km ja 55km
  • 130€ ja 105€
  • Samaan aikaan Ski Classics -sarjan finaali, mutta kisa on avoin kaikille
  • yllaslevi.com

 

 

Lyhyt aamuinen räntäsade on vienyt ladulta luiston. Jyrkintä kinkaretta lukuun ottamatta latu-urat ovat alamäissä koskemattomat. Latukone on tehnyt työnsä aamulla, mutta hiihtäjät välttelevät urien nihkeää luistoa. Matka Ylläkseltä Leville on vasta alussa.

Tänään nopeus voittaa hiihtämisen mukavuuden tai tyylikkyyden. Hiihdämme Lainio-, Kukas- ja Pyhätunturin syleilyssä olevalta Kotamajalta pohjoiseen hulppeissa maisemissa.

Ylläs–Levi-hiihto

Unelmasta totta

Risto Ponkala ja muu Ylläs–Levi-hiihdon puuhaporukka polkaisi hiihtäjien iloksi ja yllätykseksi tunturien massahiihdon pystyyn kuin tyhjästä. He halusivat yhä useamman hiihtäjän löytävän Tunturi-Lapin upean latuverkoston viemällä maratonhiihdon kahden valtavan hiihtokeskuksen väliin.

Idea on mainio. Majoituskapasiteettia on todella paljon. Tunturimaisemat mykistävät kauneudellaan, ja erämaan keskelle vieviä latuja on pelkästään Ylläksellä 330 kilometriä ja Levillä 230. Järjestäjät voisivat halutessaan hiihdättää ratamestari Mikko Koutaniemen johdolla lisähaastetta kaipaavat osallistujat vielä Leviltä takaisin Ylläkselle siten, ettei paluumatkalla edes tarvitsisi hiihtää samoja latuja.

Ponkalalla ja kumppaneilla oli kuitenkin kisan kehittämiseksi parempi keino kuin 100 kilometrin ultramatka. Lumivarmasta Suomesta puuttui maratonhiihtojen Ski Classics -sarjan osakilpailu, joita suksitaan peräti 13 paikassa eri puolilla Eurooppaa ja Kiinassa. Järjestäjät ajoivat ennakkoluulottomasti ideaansa, ja paikalliset tarttuivat alueen markkinointimahdollisuuteen.

Sopimus syntyi, ja keväällä 2017 Visma Ski Classicsin finaali hiihdettiin Ylläkseltä Leville, missä jaettiin kauden pisteiden perusteella koko kiertueen palkinnot. Yleisradio televisioi kisan suorana, ja lähetyksiä suunnattiin myös Keski-Euroopan suurille markkinoille. Haave hiihdon ja Lapin kansainvälisestä näkyvyydestä toteutui hämmästyttävästi heti toisena hiihtovuotena!

Ylläs–Levi-hiihto

”Kisa meni paremmin kuin odotin.” Letkassa Norja-asussa hiihtävä Oddvar Brå tutustui Ylläksen latuihin ensimmäisen kerran vuonna 1973 kympin kisassa. Vuoden 1982 maailmanmestari kehui reitin kovia mäkiä, jotka sopivat hänen vuorohiihdolleen. | Kuva Juha Laine

Keväisen Lapin lumiparatiisi

Huhtikuisen Lapin täydellinen lumivarmuus on suuri vahvuus säiden käydessä yhä epävarmemmiksi. Sen lisäksi Levi on osoittanut maailmancup-tasoisten kisojen järjestelyosaamisensa alppilajeissa, mikä todennäköisesti myös auttoi Ski Classic -finaalin saamisessa Suomeen.

Ylläksen tavoin Levi on muutenkin niin vetovoimainen keskus, että esimerkiksi ensilumien aikaan monet norjalaiset hiihtoseurat suuntaavat Leville leireilemään. Vastaavia keskuksia ei ole Pohjois-Norjassa ainuttakaan.

Uusi hiihtoharrastajista koostuva järjestelyporukka ei myöskään arkaillut luovuttaa kisan vastuukapuloita ja päätäntävaltaa ajoissa eteenpäin. Ensimmäisen Ylläs–Levi-hiihdon järjestäneellä yhdistyksellä ei ole enää virallista roolia tapahtumassa. Tärkeintä heille oli tehdä talkootyötä hiihdon puolesta.

Massahiihdot tuovat keväällä väkeä Lapin hiihtokeskuksiin myös pääsiäisen piikkien ulkopuolella. Vielä tärkeämpiä saattavat silti olla televisio- ja nettilähetysten minuutit sekä muu nettiseuranta. Hyvä näkyvyys Keski-Euroopassa voi houkutella suuren joukon hiihtointoilijoita nautiskelemaan Lapin keväthangille.

Pitkät liisterit

Palatkaamme itse asiaan, ladulle. Äkäslompolon startti sekä Kesängin ja Lainion nousut ja laskut ovat jo takana. Muutama kilometri ennen Äkäskeroa nuolet ohjaavat hiihtäjän reitin ensimmäisen Pyhä-tunturin pohjoispuolelle. Latu kuuluu Ylläksen suosikkeihini, mutta liian harva kuntohiihtäjä eksyy sille edes kevään sesonkiviikkoina, sillä etäisyydet karsivat.

Pyhän kupeeseen vie pitkä nousu, jossa liisteri takaa rennon hiihdon, mutta laskussa opin kerrasta, että jarruttamista kannattaa välttää.

Alueen hiihtokelit ovat yleensä huhtikuun alussa mitä parhaat, mutta kisa-aamuksi sää tarjoaa haasteen. Omissa suksissani vesikeli tuntuu ikävästi, sillä liisteriä on levitetty liian pitkälle matkalle. Ammattivoitelijalle kannattaisi kertoa, jos on merkinnyt pitoalueet ohutta purkkivoitelua varten.

Tätä mutustelen mielessäni loivilla laskupätkillä ja myöhemmin tasatyönnössä soilla. Varon sisäisen kitinän voimistumista, sillä se ei auta. Päätän odottaa kolmatta kunnon tunturimäkeä. Se vie pitkulaisen Aakenuksen länsirinteelle.

Ylläs–Levi-hiihto mestarin komennossa

Pitkiä mäkiä seuraavat palauttavat laskut. Aakenukselta alkavat tosin reitin tasatyöntöjaksot: ensin mainiolle Aakenuspirtille puolimatkan asiallisen monipuoliseen huoltoon ja sieltä Levin latuverkostolle kohti erämaisia soita.

Maalissa kuulen, että näillä main pitovoiteettomat tasatyöntäjät ovat saavuttaneet yksin karussa olleen kuntohiihtäjä Jari Isometsän. Hänen mukaansa on Ylläksellä nimetty Isomettän nousu. Se ei kuulunut reitille avausvuonna, mutta vuodesta 2017 alkaen pisimmän matkan menijät ovat laskeneet Isomettän leveää latubaanaa pitkin.

Omien sanojensa mukaan Isometsä on tiputtanut muut vahingossa Aakenuksen ylämäessä.

– Yllättävän kauan kesti ennen kuin kiinni saivat, hän sanoo maalissa.

Muutama kilometri myöhemmin mestarihiihtäjä jää nuorempiensa letkasta. Isometsä on epäilemättä nauttinut kisasta, mutta loppu tuntuu hänestä pitkältä. Viimeisillä kilometreillä sentään auttaa vanhan kilpakumppanin Harri Kirvesniemen kannustus.

Kunniakierros

Oma vauhdinjakoni on toisenlainen – alussa turhankin rauhallinen. Päädyn hiihtämään lähes koko matkan yksin, joten ehdin tarkkailla kaikenlaista. Hirvikämppä ei tosin jäisi huomaamatta letkassakaan, sillä ohitan matalan autiotuvan metrin päästä. Sitä seuraa tiukka mutka, joka herättelee suksinäppäryyttä.

Levin Pyhätunturia odotellessa mietin, että onneksi mäkiä riittää. Niissä olen tänään suhteessa parempi kuin tasatyönnössä, ja edellä hiihtävien tavoittaminen motivoi vauhtiin.

Levin päässä kisalatu ei tarjoa kirkkaalla säällä yhtä paljon komeita näkymiä kuin Ylläksen puolen ensimmäinen kolmannes. Toisaalta Pyhä- ja Kätkätuntureilla on todella hienoja maisemia, vaikka ne eivät ladulle avaudukaan. Kyse on muutenkin pitkälti vertailukohdasta – tämäkin pätkä olisi monen muun maratonhiihdon reitillä arvostettua vaihtelua.

Maaliintulossa kiittelen jälleen järjestäjiä. Levi-keskuksessa Sirkan kylässä emme lyki suoraan maaliin, vaan loppuun on tehty laskettelurinteen alaosaan vajaan kilometrin kunniakierros loppunousuineen. Loistava nostatus niin yleisölle kuin voimansa oikein jakaneelle hiihtäjälle!

Toisena hiihtovuonna tuota lenkkiä ei enää tehty, mutta maali säilyi Levin rinteiden juurella. Laskettelumäkeen hiihtäjät pääsevät silti yhä tutustumaan.

Matkaan lähdetään nykyisin Äkäslompolon sijaan Ylläsjärven puolelta ja noustaan ylös tunturiin. Sinne päästään kisaa varten osittain laskettelurinteille tehtävää erikoislatua pitkin. //

Latukahvilat kisareitin liepeillä

Navettagalleria – Virkistymistauko Äkäslompolossa taiteen keskellä. Menu ei ole pitkä, mutta tarjoaa sitäkin onnistuneemman vaihtoehdon munkille. navettagalleria.fi

Elämänluukku – Savottakahvila helpolla etäisyydellä Äkäslompolosta. Puitteet, pitäjät, tarjonta ja lapsiystävällisyys kutsuvat Äkäsjoen penkalle. elamanluukku.fi

Äkäsmylly ja Peurakaltio – Pitkien keväthiihtojen ehdottomat pysähdyspaikat, joita pyörittää nykyisin sama pariskunta. Välitön asialle omistautunut palvelu, maukkaat ja monipuoliset ruoat, kiinnostavat miljööt. Eniten väkeä keskiviikkoisin perinteisen Myllynhiihdon takia. akasmylly.fi & www.peurakaltio.fi

Aakenuspirtti – Ylläksen ja Levin latujen risteyskohdassa ilahduttavat niin erämaapirtin puitteet, maukas tarjonta kuin leppoisat pitäjät. Erikoisuutena sisätilan voi varata myös ryhmämajoitukseksi, jolloin kahvila palvelee ulkona. aakenuspirtti.fi

Hanhipirtti – Vanha savottakämppä nousee listalle osuvan tarjonnan, näköalan ja pitäjiensä ansiosta. Levin latuverkoston helmi, jossa myös yöpyminen onnistuu.

Laajalla latuverkostolla palvelee poikkeuksellisen paljon latukahviloita, joista moni muukin on visiitin arvoinen. Maininnan ansaitsevat Ylläkseltä ainakin Tunturijärven pieni kahvila, jopa vapun yli palveleva Luosujärvi, omalaatuinen Velhontupa sekä maisemilla valloittavat Kesängin keidas ja Kotamaja – autiotupia unohtamatta. Levin keväthangille puolestaan kuuluvat letut kioskimaisissa kahviloissa.

Julkaistu alunperin Hiihdossa 2/2017

Jaa juttumme

Kirjoittaja

Pyöräily+Triathlonin ja Polkujuoksijan päätoimittaja Tomi Savolainen arvostaa aamutreenien tuomaa energiaa ja harrastaa kestävyysliikunnan sekakäyttöä. Juoksu, pyöräily, hiihto, triathlon ja talviset alamäkilajit takaavat vaihtelun ja varmistavat, ettei nopeus kasva missään lajeista ihan hurjaksi. Tomin elementti on lumi ja hän valitsee pakkasen aina kun mahdollista.

Vastaa