Valitse tilaajalahjasi

Norjan Birkebeiner – Hiihtojen hiihto

0

Suurista maratonhiihdoista vain Vasaloppetilla on takanaan yhtä kunniakas historia kuin Norjan Birkebeinerrennetillä. Erittäin pitkät nousut, mahtavat tunturimaisemat ja norjalaisten huikea hiihtokulttuuri tekevät tunturimaan massahiihdosta täysin ainutlaatuisen.

Teksti Seppo Anttila Kuvat Birkebeinerrennet

Birkebeinerrennet

  • Hiihdetty vuodesta 1932
  • 54 kilometrin matka suksitaan perinteisellä Renasta Lillehammeriin
  • Tullut kuuluisaksi 13 kilometrin alkunousustaan ja pakollisesta repusta
  • Kuuluu Ski Classic -sarjaan ja World Loppet -hiihtoihin
  • Lähtö tapahtuu ryhmittäin
  • Helpoin tapa matkustaa on lento Osloon ja junalla perille
  • Suomesta järjestetään Birkebeineriin valmismatkoja
  • www.birkebeiner.no

 

 

Renasta Lillehammerin olympiastadionille suksittava 54-kilometrinen Birkebeiner on Suomessa vielä hieman aliarvostettu ja tuntematon massahiihto, mutta norjalaisille se merkitsee hiihdon kansallispäivää. Suksipussin kanssa kuljeskeleva turisti saa vastaanottaa jo Oslon lentokentällä iloisia tervehdyksiä ja kysymyksiä, suuntautuuko hänen matkansa kohti Birkeniä.

– Kun suomalainen maratonhiihtoihin osallistuva kuntoilija matkustaa ensimmäisen kerran tutustumaan norjalaisten hiihtojuhlaan, Birkebeiner avaa varmasti silmät. Hiihdon taso Norjassa on hillittömän hyvä, ja tavallisten kuntoilijoiden harrastuneisuus huikeaa, sanoo kolmesti hiihtoon osallistunut heinolalainen fysioterapeutti Jari Kinnunen.

– Kun käy hiihtämässä Birkebeinerin, ei myöskään enää ihmettele, miksi norjalaiset huippuhiihtäjät pärjäävät niin hyvin. Norjalaiset rakastavat hiihtoa todella paljon, Kinnunen sanoo.

– Toinen hyvin kiehtova asia Birkebeinerissa on heti lähdöstä alkava yli 13 kilometrin yhtäjaksoinen nousu, jossa ei tule yhtään lepohetkeä. Vaatii tietoa ja taitoa, miten hiihtää yli puolen kilometrin korkeusero heti matkan alussa

Norjan Birkebeiner - Hiihtojen hiihto

Tilaa myös kuntoilijoille

Birkebeinerissa hiihtäjien vauhti on hämmästyttävän kova. Esimerkiksi vuonna 2013 tuhannen nopeimman hiihtäjän joukkoon mahtui vain viisi suomalaista. Mutta tuloksia ja hurjaa tasoa paljon suuremman vaikutuksen tekee norjalaisten palava intohimo maastohiihtoon. Se näkyy joka paikassa ja tarttuu ulkomaalaisiin suksituristeihin.

Eikä Birkebeiner ole vain koville menijöille. Ladulla on hyvin tilaa myös rauhallisesti eteneville ja maisemista nauttiville kuntoilijoille. Koska lähtö tapahtuu portaittain, heidän ei tarvitse pelätä joutuvansa nopeampien jalkoihin.

Samoin kuin Vasaloppet Birkebeinerrennet on kasvanut useiden erilaisten tapahtumien ympärivuotiseksi kilpailu- ja tapahtumasarjaksi, johon kuuluu myös maastopyöräilyä ja juoksua.

Maastopyörillä poljettavasta Birkebeinerrittetistä kerrottiin Hiihto-lehdessä 4/2011. Suosiosta kertoo kaiken se, että 17 000 osanottajan kisan lähtölista täyttyy alle minuutissa.

Nousut jyrkkyydeltään hiihdettäviä

Kun Vasaloppet sujutellaan Sälenistä lyhyen alkunousun jälkeen Moraan hienoiseen alamäkeen, Birkebeinerissa lähdetään heti yli 13 kilometriä pitkään yhtäjaksoiseen nousuun, jossa kiivetään yli puoli kilometriä korkeuseroa ylöspäin. Pienen laskuosuuden jälkeen alkaa uusi nousu. Puolimatkan jälkeen hiihdetään vielä kerran useita kilometrejä ylämäkeen.

Birkebeiner taitaakin olla ainoita Ski Classicin osakilpailuja, jossa kärkimiehetkin lähtevät liikkeelle ainakin kevyellä pitovoitelulla. Ski Classiciin kuuluu 9 perinteisen kisaa, joista tunnetuimpia ovat Birkenin ohella Vasaloppet, Marcialonga ja König Ludvig Lauf.

Reippaammin eteneville kaikki Birkebeinerin nousut ovat hiihdettäviä, eikä heillä ole tarvetta haarakäyntiin. Palkaksi erittäin kovista nousuista hiihtäjät pääsevät ihailemaan mahtavia tunturimaisemia aitiopaikalta.

Noin 40 kilometrin jälkeen Sjusjöenistä alkaa 14 kilometrin huima laskuosuus aina maaliin asti.

– Norjalaiset kuntohiihtäjät osaavat ja uskaltavat myös laskea. 70-vuotiaat miehet ja naiset vetävät mäkeä alas kyyryssä, vaikka vauhti kiihtyy huimaksi ja aina välillä joku laskee ulos ladulta, Jari Kinnunen ihastelee.

Hiihtotrikoot kuuluvat kuntoilijan normaalivarustukseen, ja tuulipukuihin sonnustautuneita hiihtäjiä alkaa näkyä enemmän vasta 8 000 hiihtäjän jälkeen. Hyvillä välineillä ei Birkebeinerissa brassailla, mutta ne tekevät hiihdosta nautittavampaa ja kertovat samalla paljon kuntohiihtäjien asenteesta ja harrastuneisuudesta.

Suuria lähtöruuhkia ei synny

Lähtö tapahtuu aalloissa viiden minuutin välein, eikä samanlaisia valtavia lähtöruuhkia kuin Vasaloppetissa pääse syntymään. Peräpään hiihtäjät voivat joutua seisoskelemaan Vasaloppetin ensimmäisessä mäessä yli parikymmentä minuuttia ennen kuin pääsevät hiihtämään vapaammin.

Birkebeinerissa matkaan pääsee nopeammin ja vapaita latuja on riittävästi. Toki ladut vääjäämättä pehmenevät ja jauhautuvat jyrkimmissä nousuissa kokonaan pois, kun yli 10 000 hiihtäjää on jo mennyt edellä. Silloin haarakäynti on hitaammin hiihtäville toki paras ja taloudellisin tapa edetä jyrkemmissä nousuissa.

Tavoitteellisemman kuntohiihtäjän on vaikea tavoitella omaa huippuaikaa ensimmäisellä kerralla, ellei saa lähtönumeroaan alle 10 000:n joukosta. Latujen pehmenemisen lisäksi myös ohittelu vie voimia ja verottaa aikaa, mutta seuraavalla kerralla lähtönumero on jo parantunut sen verran, että aikakin paranee.

Koska vaativasta reitistä kolmannes kulkee avotunturissa lähes 1 000 metrin korkeudessa ja vain kolmessa kohdassa tien lähellä, turvatoimet ovat erittäin tiukat. Viime vuonna kisa peruttiin vain 15 minuuttia ennen starttia. Silti jotkut hiihtivät sen läpi Lillehammeriin ja muutamat vielä jopa takaisin Renaan lähtöpaikalle.

Päätöstä arvosteltiin, sillä näkyvyys tunturissa oli hyvä eikä tuuli kritisoijien mielestä ollut vaarallisen voimakas.

– Vaikka kisan peruuttaminen oli meille osallistujille suuri pettymys, hiihtäjät ottivat sen rauhallisesti. Primitiivisiä raivonpurkauksia ei näkynyt. Enemmänkin ihmiset naureskelivat ja ihmettelivät, että eikös hiihto olekaan ulkoilmalaji, jossa voi välillä tulla kylmä, Jari Kinnunen sanoo.

Vuonna 2007 hiihto keskeytettiin erittäin kovan tuulen takia vasta lähes tunti startin jälkeen. Silti 55 kovapäistä norjalaista hiihtäjää sauvoi matkan läpi.

Birkebeiner – Iso juttu kuntohiihtäjille

Norjan Birkebeiner - Hiihtojen hiihto

Birkebeiner on erittäin iso juttu norjalaisille kuntohiihtäjille. Ladulle lähdetään hyvällä huumorilla mutta hyvin totisin tavoittein. Ajan parantaminen on kuntoilijoille monivuotinen projekti.

Omaa suoritusta verrataan ennen kaikkea merke tideniin eli oman ikäluokan ihanneaikaan. Tämä lasketaan kunkin ikäluokan viiden nopeimman ajan keskiarvosta lisäämällä siihen 25 %. Näin laskettu aika toimii kuntohiihtäjille kauden tärkeänä haasteena ja kannustimena. Onneksi ihanneajan laskemisessa ei oteta huomioon eliittiryhmän hiihtäjiä, sillä veteraanien joukossa saattaa olla Erling Jevnen kaltaisia entisiä huippuhiihtäjiä. Huippukuntoinen Jevne tavoittelee edelleen kärkisijoja yhdessä Thomas Alsgaardin kanssa.

Vaikka Birkebeinerin suuret korkeuserot ja kevätsään vaihtelut tekevät voitelusta vaativaa, pitopohjasuksia käytetään suhteellisen vähän, ja moni kuntoilija haluaa pitovoidella suksensa itse.

– Norjalaiset kuntohiihtäjät osaavat näköjään voidella suksensa. Netistä saa järjestäjien sivuilta erittäin hyvät ohjeet pitovoiteluun. Olen voidellut niiden avulla, ja aina sukset ovat toimineet hyvin. Toissa vuonna lähdössä oli vesisadetta, ylhäällä tunturissa latu oli liipalla ja maalissa 15 astetta lämmintä, mutta silti voitelu toimi mainiosti, Jari Kinnunen kertoo.

Lento- ja junakyyti vievät perille

Nykyään Birkebeiner täyttyy nopeasti, alle 30 minuutissa. Onneksi suomalaisille on oma kiintiönsä, ja esimerkiksi viime vuonna vapaita paikkoja oli vielä tammikuussakin.

Omatoimimatkailu onnistuu kohtuullisen helposti. Majoitustilaa löytyy lähtöpaikan läheltä Renasta kouluilta, jolloin aikaa ei tuhraannu aamulla bussimatkoihin Hamarista tai Lillehammerista. Rena sopii hyvin majapaikaksi silloin, jos hiihtäjä starttaa ensimmäisissä lähtöryhmissä.

Helppo tapa on osallistua järjestetylle matkalle, jolloin osallistumisoikeuden tai logistiikan kanssa ei tarvitse tuskailla. Suomesta lentomatkoja Birkebeineriin tekee Vetikko Travel. Lento Helsingistä Osloon on perjantai-aamuna ja paluu sunnuntaina. Hotellimajoituksen voi ottaa joko Lillehammerista tai Hamarista.

Myös bussimatkoja järjestetään Suomesta, mutta matka Lillehammerin seudulle bussilla ja laivalla vie paljon aikaa ja vaatii kestäviä istumalihaksia.

Omatoimimatkailijalle lento Osloon ja junamatka eteenpäin on ehdottomasti vaivattomin tapa matkustaa Birkebeineriin. Juna Renaan lähteen lentokentän alakerrasta, ja matka vaatii vain vaihdon Hamarissa. Koska maali sijaitsee Lillehammerissa, kiireinen hiihtäjä voi palata junalla saman tien suoraan Osloon.

Lennon ja junamatkan voi yhdistää myös niin, että ottaa illalla yöjunan Renaan, nauttii aamupalan junassa ja siirtyy sitten suoraan lähtöpaikalle. Oslosta voi myös vuokrata auton ja ajaa esimerkiksi Lillehammeriin, josta pääsee kätevästi kisa-aamuna järjestäjien busseilla lähtöpaikalle Renaan.

Hiihdon jälkeen majapaikat ovat Lillehammerissa kortilla, joten mielenkiintoinen vaihtoehto on matkustaa junalla tai vuokra-autolla takaisin Osloon, josta majoitusta kyllä löytyy. Sunnuntaina voi sitten mennä vaikka hiihtelemään Holmenkollenin laduille, hiihdon Mekkaan. //

Reppu symboloi kruununperillistä

Vuodesta 1932 hiihdetyllä Birkebeinerrennetillä halutaan kunnioittaa historiallista tapahtumaa, josta keskiaikaisen Norjan kukoistuskausi sai alkunsa 1200-luvun alussa. Norjan tuleva kuningas Haakon IV oli syntynyt keskelle sisällissotaa 1204. Hänen isänsä kuningas ja birkebeiner-puolueen johtaja Haakon Sverrenpoika oli kuollut pojan syntymän aikoihin, ja vastasyntynyt Haakon joutui heti hengenvaraan sisällissotaa käyvässä maassa.

Puolitoista vuotta pojan syntymän jälkeen Birkebeiner-puoleen parhaat hiihtäjät joutuivat kuljettamaan nuoren kruunuperillisen turvaan yli tuntureiden Lillehammerista Renaan. Haakonista tuli Norjan kuningas 11 vuotta myöhemmin, ja hänen 46 vuotta kestänyt valtakautensa merkitsi loistokasta aikaa Norjan historiassa. Sinä aikana Islanti ja Grönlanti liitettiin Norjan hallintaan.

Kunnioittaakseen kruununperillistä kaikki osallistujat joutuvat kantamaan selässään vähintään 3,5 kiloa painavaa reppua, joka saatetaan punnita myös maalissa. Aluksi reppu painoi 5,5 kiloa ja Birkebeinerrennetin lähtöpaikka vaihtui vuorovuosina, mutta nykyään se hiihdetään Renasta Lillehammeriin.

Tutkijat ovat arvioineet, että silloisilla kömpelöillä ja painavilla välineillä hiihto kulutti kaksinkertaisen määrän energiaa verrattuna nykyhiihtoon. Hiihtovauhti oli laduttomassa tunturissa arvioiden mukaan varsin kova eli lähes 10 kilometriä tunnissa.

Ensimmäisenä vuonna 1932 Birkebeinerrennetin voittajan aika oli 4.51, mutta nopeimmillaan matka on hiihdetty lähes 24 kilometrin tuntivauhdilla kahteen tuntiin 21 minuuttiin.

 

Julkaistu alunperin Hiihdossa 5/2014

Jaa juttumme

Kirjoittaja

Hiihto-lehden päätoimittaja ja Juoksija-lehden vastaava päätoimittaja Seppo Anttila kirjoittaa useimmin kestävyysfysiologiasta, hiihdosta, ravinnosta ja lihaskunnosta. Seppo nauttii monipuolisesta liikunnasta luonnossa.

Vastaa